Pieni katsaus menneeseen vuoteen 2013

Tää kysely kiertää blogeissa ja halusin tän itsekkin tehdä, kun saa tällä tavoin hiukan paremmin kiinni siitä mitä kannattaisi menneestä vuodesta muistella :)

IHMISSUHTEET

1. Oletko saanut uuden ystävän tänä vuonna?
♠ Väittäisin ainankin omasta puolestani, että kyllä :) Pidän ihmisiä ystävinäni siitä hetkestä eteenpäin, kun on vaihtanut pari sanaa hiukan syvällisemmästäkin aiheesta.

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
♠ Matkustin bussilla YKSIN pidemmän matkan kuin vain 9 km. Ja vietin juhannuksen kavereitten kanssa, sekä olin keskellä yötä pongailemassa tähdenlentoja.

3. Kerro pari parasta muistoa tältä vuodelta.
♠  Imatran keikat, Turun reissu MNF:ään, Juhannus ehottomasti, viimone päivä enne koulun alkuu. Vielä unohtamatta mahtavaa pyörä reissua paikkaan x ja kesän viettoa rakuunatallilla hyvän ystävän kanssa.

MINÄ

1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
♠ Sosiaalistuin mielestäni kesän aikana melko paljon, sillä minuu ei oikeestaan kotona paljon näkyny. Tutustuin ihmisii herkemmi ja autokoulunki alotin, joten kai mie jollain tapaa muutun "aikuisemmaksipäin" koko ajan.

2. Oletko lihonut?
♠ Mielenkiintoinen kysymys :D Enpä oikeastaan, kiikuskellut siinä saman määrän molemmin puolin.

3. Oletko saanut porttikieltoa minnekkään?
♠ Enpä kovin monessa paikassa ole ehtinyt käymään, joten en.

4. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
♠ En todellakaan, minuu ei vaan sais lähtemään elokuviin yksinään. Joten en ole koskaan ollut.

5. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
♠ En, mutta tatuointi on ollut haaveilu listalla jo pidemmän aikaa, ehkä ja ehkä tulevana kesänä...

RANDOM

1. Kuka oli uusi paras tuttavuus?
♠ Tää on oikeestaan paha, koska tänä vuonna mie tutustuin joihikii vanhoihi kavereihi uuestaa ja paremmin. Ja kaikki ne ihmiset keihi oon tänä vuonna törmänny ja ollaan juteltu enemmäkii, ni voivat nyt tietää olevansa parhaita :)!

2. Piditkö uudenvuoden lupauksesi?
♠ Mikä se semmone on? Jotain syötävää.... No siis, mie en kovin usein tällasia harrasta, että edes tekisin mitään uudenvuoden lupauksia, joten niitä on sen kannalta hiukan hankala pitää :)

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
♠ Ei kai, tai jos synnytti, niin en ole asiasta tietoinen :D

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
♠ Eipä onneksi.

5. Missä maissa kävit?
♠ Mie en oikei matkustanu tänä vuonna Suomen ulkopuolelle :d Ens vuonna ehkä?

6. Mitä haluaisit vuodelta 2014 sellaista, mikä ei onnistunut vuonna 2013?
♠ Haluisin osallistuu kesän aikana enemmä kaikkii tapahtumii ja tehä kesäl kaikkee kivaa. Myös ulkomailla ois kiva käydä :)

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2013?
♠ 13.6

8. Mikä oli vuoden 2013 suurin onnistuminen?
♠ Matkustin bussilla ja selvisin hengissä :D No ei, oikeasti sanoisin että se kuinka hyvin sain koordinoitua kesäni, että ehdin oikeasti tekemäänkin asioita.

9. ..... Ja suurin epäonnistuminen?
♠ Kaiken draaman epäonnistunut välttäminen.

10. Kärsitkö vammoista?
♠ No sinänsä joo. Vuoden takainen vaiva alkoi vaanimaan taas vaihteen vuoksi.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
♠ Ostin elämäni ensimmäiset "merkki" kengät.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
♠ Tosi monen ihmisen. Tullu kiiteltyy heit jo tällei iha pitkin vuottakii, eikä vaan ystävänpäivänä.

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
♠ Ehottomasti autokouluun. Sekun ei oo mitään halpaa huvia...

14. Mistä innostuit eniten?
♠ Mietin tätä tovin ja päädyin että innostuin helposti pienistäkin asioista :)

15. Vuoden 2013 ihmiset?
♠ Kaikki olisivat mainitsemisen arvoisia, mutta no tulisi turhan pitkä lista niistä, joten tyydyn vain toteamaan, että vuoden 2013 ihmiset olivat oikein ihania :)

16. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
♠ Tähän on oikeastaan vaikea vastata, kun en tällä hetkellä tiedä olenko onnellinen vai surullinen, olo on hiukan tyhjä. Mutta kun katsoo vuotta taaksepäin ja miettii edellistä vuotta, niin väittäisin olevani onnellisempi nyt.

17. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
♠ Jos olis riittäny rohkeutta ja rahaa, ni tallil ois tietty voinu olla enemmä.

18. ... Entä vähemmän?
♠ Turhaa lagaamista kotona ja kettuilun määrää,

19. Miten vietit joulun?
♠ Olin äitillä, käytii haudoil aamul, sit tuijotettii telkkarii, tehtii puuroo. Ootettii et veljeni herää ikiunestaan ylös, jotta päästäis syömään. Sit ilta menikii taas elokuvii katelles.

20. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
♠ En oikeestaan muuttais mitään. Koska jos lähtisin muuttamaan jotain menneessä vuodessa, niin olisinko tässä hetkessä näiden ihmisten kanssa juuri nyt?

21. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
♠  Gleetä tuli kateltua, Housea, simpsoneit ja ja öö.. Enpä mie sen pahemmi oikee mitää kattonu.

22. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
♠ Viha on kuitekii sen verra voimakkaasti ilmaistu, joten sanoisin et ärtymystä ja inhoa herättää monikin ihminen tällä hetkellä.

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?
♠ Pitäisikö olla uskollinen koululainen ja vastata Sotaromaani? Ei, ehkä nälkäpeli oli ihan jees.

24. .... Entä musiikillinen löytö?
♠ Löysin pitkään kadoksissa itselleen olleen yhtyeen :) Daughtry ja Hawk Nelson esimerkiks.

25. Mitä halusit ja sait?
♠ Halusin tilata piilarit ja sit mie vaan tilasin ne :)

26. Mitä halusit, muttet saanut?
♠ Oon pitkin vuotta toivonu hiukan hiljaisella äänellä koiraa, mutta kun tiedän ettei sitä rahaa pahemmin ole, niin turha oikeastaan haaveilla, mutta eihän haaveilu ole koskaan kiellettyä.

27. Mikä oli vuoden suosikki elokuvasi?
♠ Itse ilkimys, Hobitti - Smaugin autioittama maa, Elysium, Nälkäpeli - Vihan liekit, nyt noin esimerkiksi :D

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
♠ Olin riparien alotus kirkossa ja sit taisin lahnata kotona :D

29. Ketä kaipasit?
♠ Liian monia

30. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
♠ Parhaimmat ystävät, jotka pelkään joka hetki menettäväni.

Ite oon tän kuvan ottanu tuossa vuonna 2011 ja 2012 vaihteessa :)

onhan uusivuosi ensi vuonnakin

Jouluaatto ja pieni hiljentyminen

Se ois nyt sit jouluaatto ja tästä alkaa blogin virallinen hiljentyminen, ainankin ensi vuoteen. Tahdon toivottaa kaikille muksille immeisille oikein ihanaa joulunaikaa ja vielä parempaa uutta vuotta! :3 Syökää hyvin ja kerätkää voimia uusia koitoksia varten, ajatukset on tein luon ^-^♡ 

It's so Fluffy :3

Enpä ole en taas kirjotellu tai postannu ylipäätänsä pitkään aikaan mitään :3 Mut mut, tänää alko LOMA♥ Tai loma ja loma, miust tuntuu et tää vaa on semmone hetki millo voi sen pienen pienen kytkimen kääntää off asentoo, jonka yläpuolella lukee koulu/stressi/työ.

"unohtaa kiireen ja melun rasittavan"

Täytyy ensimmäisenä todeta kui kivaa miust on käydä elokuvissa ihmisten kanssa! Kävin yhen viikon sisällä kattomassa kaks ihan äly kivaa leffaa ja hyvässä seurassa :) (Muistan joskus maininneeni, ettei elokuvis saa kuvata... No ei se leffa viel ollu alkanu, joten sallittakoon ;P)

Tullu miettineeks tällei "aikuistumisen kynnyksellä", et miten erilaista joulu oli nuorempana. Sitä jotenki odotti ihan eri tavalla ja vietti ihan eri tavalla, ku mitä nyt vanhempana. Se oli jotenkii vaan niin paljon rennompaa, eikä ollu sellasta stressaamista tai väkinäistä olotilaa. Ku mitä vanhemmaks on tullu sitä enemmä miettii mite stressaavaa on porukoil ollu järjestäes meille jouluu ja tehessä siit joulusta jotain ainutlaatusta. Oon suuresti kiitolline siitä mite ihmiset jaksaa panostaa siihe jouluu, vaikka se stressaavalta tuntuukin. En olis kyl koskaa jaksanu pienempän uskoo kui stressaavaa se joulu oikeesti on. Kaikki mainokset telkkareissa, hirveet ryysikset marketeis ja pieniskii lähikaupois. Stressaavaa. Ja kaiken tän hössötyksen keskel täytyis lahjojaki hankkii ja käydä töissä. Odotan tuota fiilistä itse kauhulla. Toivottavasti en tuollaiseen fiilikseen joulun alla päädy koskaan.

Miul on itelläni joku ihan ihmeelline miellyttämis halu aina välillä .___. Se vaan on joteki tosi outoo, ku yrittää kuitenkin pitää päänsä siinä asiassa, etten oikeasti elä tätä elämää ketää muuta ihmistä miellyttääkseni, vaan elän siksi että voisin itse olla tyytyväinen ja iloinen, helppoa(ko). No ei kyllä todellakaan. Aina on joku vaatimassa jotain, joko parempaa suoritusta tai sitten ihan vain sitä että sinun naama tätä ihmistä ärsyttää, sillonkin ollaan vaatimassa voisitko jotain asialle tehdä. Reilua? no ei.

Koska valittaminen on yksi osa ihmisen elämistä, täytän sen kohdan nyt tässä kohtaa. Miksi ihmeessä täytyy sataa lunta ja sitten se sulaa pois just melkein enne joulua?? Mie en vaan jaksa ymmärtää. Tos kuun vaihtees oli ihan jes, tulee valkone joulu, sit *puff* häähähäää ei lunta :D No juu onhan tuolla nyt jo jonkin verran tullu takasi ja huomas kyl kui paljo valosempaa on lumen kanssa ku ilman :3

Mietiskelin tuossa pari päivää sitten, miten ihmeessä piristäisin kaveria, jolla ei ollut aivan maailman parhain päivä. Halusin olla jotenkin erottuva (joo voin sanoa nuin) ja piristää yllätyksellisesti tämän ihmisen päivää. Päätinpä siis kirjoittaa. Vaikka en kirjoittajan lahjoja paljoakaan omista, onnistuin kuin onnistuinkin piristämään harmaata päivää noin nyt kuvainnollisesti. Se hyvän mielen tunne mikä itselleen tulee, kun toinen ilahtuu ja piristyy jostakin mitä itse olet tehnyt. Antamisen ilo. (Kaikki kaksmieliset apinat, tsot tsot!) Tuommone piskune kääröki lähti mukaan ja nuita kortteja tuli ihan muutama tehtyy tänä vuon :)

Sitte sellane out of topic aihe, mikä ei sinänsä millään tavalla liity jouluun, mutta menee nyt tässä samalla. Eiks nii et koiraihmine on aina koiraihmine? Kattelles vanhoi kuvii, mis oon mei entisen koiran kans herätti taas semmosen poltteen koiranomistajuuteen. Joteki ankeeta ollu elämä ilman koiraa, mutta onhan se helpompaa, ku ei tarvi olla huolissaan siitä eläimestä aina silloin, kun ei itse ole paikan päällä. Viehän se aikaa ja vaatii vastuuta, mutta silti :3 Jos mie joku päivä onnistun itselleni koiran saamaan, siitä ihan varmasti tulee Fluffy ^^ Because, It's so Fluffy that I'm gonna die!

Arrivederci ~~ 

Itsenäisyyspäivä 6.12

Ensinnäkin, oikein mahtavaa itsenäisyyspäivän jälkimaininkeja! Sain inspiraationi kasattua vasta näin illaksi, joten tästä ei järin viisas teksti tule, varsinkaan kun on onnistunut pannu menemään jumiin. Tullu ihan pikkusen pitkä kirjoitus tauko, kun viimeksi kirjotin joskus lokakuussa.. no mutta onhan miulla omakin elämä. Oon jonkin aikaa täs katellu tota tuntematont sotilasta telkkarista ja jotekii hämmentävää, ku muistaa noit kohtia, nimim. Sotaromaanin lukenut koulussa. Se vaan on jotekii perinteeks miullekki muodostunu, et vaik en kattois ihan koko ajan, ni taustalla se pyörii silti. Linnan juhlia, taino itsenäisyyspäivän vastaanottoa, en vaivautunut edes kattomaan. -Aivaan! Vaihtu nyt vähä talvisemmaks tuo blogin ulkonäköki, ku tänne vihdoin roppakaupalla sitä lunta sato :)

"Hakkaa päälle pohjan poika!"

Toiseks, miks ihmeessä ei vaan pysty pitämää ajatuksiisa kasassa. Ketuttaa ihan suunnattomasti nyt monikin asia, mutta ehkä eniten ärsyttää se et saa pidettyä ne ajatuksensa kasassa sen verran pitkään, kun on jonkun kanssa tekemisissä, tai ylipäätään puhuu, taikka kirjottelee jonkun kanssa. Sillo kun ei tarvihe muuta miettiä. Alkaa pikku hiljaa olemaan taas omat ajatukset nii negatiivisia, ettei jaksa enää itteesäkkää, mut samalla sitte ajaa pois päin niitä ihmisiä, jotka puhuis ja pitäis järjissää. Sillo tuppaa miettimää, oonko mie oikeesti vaan ihan turha täs maailmas? Mitä jos miul ei oo minkää näköstä tarkotusta? Miust ois ainakii iha sika hienoo, jos joku osais sanoo niiku realistisesti sen, et onko siulla minkälainen tarkotus täs maailmas. Sodan aikana oli aineskin tuon asian kannalta helppoa, vaikkei muuten sit ollukkaan. Miehet oli tarkotettu puolustammaa Suomee ja hakemaa Suomelle itsenäisyyt. Naiset oli joko lottin tai sit evakos huolehtimas lapsista ja henkisenä tukena. Mut entä nyt? Ei en toivo sotaa tai muuta vastaavaa, haluaisin vain tietää mikä olis se miun tarkotus, miks mie oon tääl?

Tän päivän tuumailut on aika pitkälti tässä, kun ei riitä enää omat voimat mitään muuta kirjoittamaan. Ehkä joku päivä olis jotain ilosempaa asiaa :) Seeya siihen asti~~

"Normaali" ihminen

Mie en oikeestaa ekan keksiny yhtää mitää mistä kirjottaisin, jonka seurauksena päädyin selailemaan mitä kaikkee shaiba daipaa miekii oon kirjottanu miu seinälle/aikajanalle koko sen aikana mitä facessa oon ollut. Voi kiesus sentäs... tekis mieli facepalmata ittelleni ja pahasti. *Suunnattoman suuri NAAMAPALMU* Ja kaiken tämän seurauksena keksin *HAA* mie kirjotankii siitä, kun en osaa olla "normaali".

Siis, mie en vaan osaa olla "normaali", ainakaan sillä perustein, jos lähtisin omalla mittapuullani heittämään sitä, että millainen olisi normaali ihminen. Joku viisas voi nyt tulla toteamaan miulle, et kerro jotain uutta, mut oikeesti, mie nyt tarkotan tätä mitä selitänkii!^^ Nimittäin miun mittapuulla tällainen ns. normaali ihminen olisi kutakuinkin tällainen:

1. Ihminen joka osaisi käyttäytyä tilanteisiin nähden sillein tahdikkaasti, eli löytyis sitä tilannetajua, jolla en ole itse kovinkaan useasti päätäni vaivannut ja sen huomaa.
2. Kohtuullisen sosiaalinen, mutta silti osaisi tasapainottaa sosiaalisuutensa koulun/työn ja kaiken muunkin kanssa. Kai haen tässä nyt järjestelmällistä ihmistä. Ja taas kerran, eipä ole päätäni pilattu tälläkään taidolla :D
3. Joo! Ihmine, joka on hyvä siin oman alan duunis tai sitte koulus, et pärjää. Mie kyl pärjään itte koulussa ja oon nii hiton itse kriittine, etten sano nyt täst oman alan duunist mitää....
4. Tasapainottaa helposti omat mielialansa ja tunteensa, ei sillein räjähtele yms.
5. Kykenee elämään säästeliäästi.
6. Pitää hyvät välit ystäviin, sukulaisiin ja perheeseensä.
7. Sujut oman itsensä kanssa.
8. Järkevä (Tän voi ajatella nyt monellakin tavalla:D!)

Tuossa nyt oli muutama sellainen mitä löytyy omalta mittapuultani vastaamaan "normaalia" ihmistä ja hei kaikki kaverini, kaikella rakkaudella, te ette kuulu minun mittapuullani "normaaleihin" ihmisiin, joten ollaan sitten kunnolla kaikki yhdessä vaan erilaisia, ollaan sitten vaikka miljoonalla eri tavalla erilaisia! :3 Ja miksi minunkaan täytyisi siis olla "normaali" :D Jos en siis halua olla jotain muuta kuin mitä en ole. Ja ihan tosissaan, kertokaa miulle joku "normaali" ihminen ja mitä kriteerejä siihen vaadittaisiin teijän meilestä saadakseen kantaa tätä "normaalin" leimaa! :) Itse en ole tuon edellä mainitun lisäksi keksinyt mitään järkevää kriteeriä määrittelemään normaaleja tai epänormaaleja ihmisiä.

Eiks jokane sais olla niin epänormaalin normaali ku ihminen vaan kykenee olemaan :3?

Luulis ettei se ois keneltäkään toiselta pois...

 Mörsö!

This is who we are, I don't think we'll ever change

Oon tässä kovasti yrittänyt keksiä jotain erittäin olevaa ja ebeniä, mitä voisin tästä viikonlopusta kirjoittaa. Ensimmäisenä ja päällimmäisenä, ei niinkään olevana tai ebeninä asiana, jumalaton selkäsärky.. MUTTA, vaikka miust ois iha possun kiva valittaa asiasta(siis ei) niin en siitä nyt puhu.

Viikonloppu oli erittäinkin eben kokonaisuudessaan :3 Parsakaali kalaa ja matrix-takki, näin sanottuna, jos koko viikonlopun tiivistää pakettii..

Njää ei, viikonloppu oli hyvin mahtava, perjantaina miulla ittelläni oli erittäinkin mahtavat fiilikset, koska miulla oli vielä sinä samaisena aamuna ensimmäinen ajotunti (Y) Joka meni erittäinkin hyvin ^^ Oli aivan mahtava tunne kun Linnea 17.v pääsee ajamaa autolla kolmee kymppii jäähallin parkkipaikal ees takasii(ja olen nolo, puhuin itsestäni kolmannessa persoonassa-.-) Muutenkin koin onnistumisen tunteita useasti siinä ratin takana, vaikka ei myö kyllä kauheasti mitään tehtykkään.. Jospa seuraavalla kerralla pääsis jo tuonne johokii syrjäselle ajelemaa :D Toivossa on aina hyvä elää (Y)

Tutustuttii sillo Tuosas perjantain uusii ihmisii ja muutekii meil sit oli jotkii mystery mate tyyliset jutut siel, et laitetaa sille kaverille joku kirje tai joku muu vastaava ja no miulle tuli sillei paha, mut toisaalta oon ilone, jos
hälle tuli hyvä mieli siitä viestistä minkä kirjotin ^^! Ja en tiiä kuulostiks se vaan miusta, vai muistakii ihan hirveeltä se ääni, kun miun selkä perjantaina rusautettiin...(Aika random!)

Lauantai oli jollai tapaa aika hassu päivä. En tiiä miks mut varmaa, koska se oli sillei kokonainen päivä Tuosassa ja muutekii porukka alko jo tuntemaa toisesa paremmi :3 Näki lauantaina sellastakii ihmistä, joka ei ollut leirillä mukana, mutta oli hauska nähdä !:D Päivä meni randomisti sekoillen ja illan huippu oli omalla kohdallani uudemman kerran selän rusautus, jolloin se kipu vaan räjähti siihen selkään ja nyt tässä pikku hiljaa se alkaa tokenemaan, kun on jumiutumat lähtenyt vähän pois.
Sekä muuta hyvää siinä lauantaissa oli myös se, että meille jaettiin ne meidän mystery maten lähettämät lappuset ja voin sanoa että yllätyin hieman tästä saamani lappusen sisällöstä. Yllättävän nopeasti kömmähdykseni kautta selvisi myös lappuni kirjoittaja, mutta miulle itelleni tuli kyl tosi hyvä mieli siitä mitä tämä mystery mate oli kirjoittanut lappuun. Ja voin sanoa, jos ikinä tätä luet ni sie oot kans ihan mahtava tyyppi ja miusta miekii tutustuin sinuu paremmi tänä viikonloppuna :)!!

Meillä oli erittäin upeat keskustelun aiheet jopa siinä meidän pienessä raamis ryhmässämme, en vaa viitti niitä aiheita sanoa, jokainen joka siinä ryhmässä oli, tietää vallan hyvin mistä juteltiin :DD+ Kuva piti saada, kun vesi oli lilaa, ja sit mie muokkasin tuon nii paskasti huonosti, ettei siit saa kauhiasti mitään selkoa, mutta jos edes vähä kuiteskii.. Kiitoksen puhelimen omistajalle lainasta, kun omasta puhelimestani loppui tuohon kohtaan akku...
Joka tapauksessa mie itte tykkäsin tästä viikonlopusta erittäin paljon vaikka jonkun mielestä saatoinkin olla kamala, kun valitin koko ajan tuosta selästä + nilkasta.. Ja kun olin epäsosiaalinen ihminen yms yms.. Mutta tosiaankin erittäin mukava kokonaisuus minun mielestäni, kaikesta huolimatta.

Can we do it again?

A team of highly trained monkeys has been dispatched to deal with this situation

Miulla ei oo oikeastaan sinänsä minkäänlaista aihetta mistä kirjoittaa, mutta tänää miulla välähti, kun kävin pyörähtämässä rutolassa, omalla mummillani ja papallani(+ halusin jotain muuta tekemistä hetkeksi aikaa, siksi siis kirjoitan). Se ilme, mikä levis kummankin kasvoille, kun ilmoitin voivani joksikin aikaa jäädä seuraksi, ennenkuin minun täytyisi lähteä lukemaan englantia. (Tarkoitushan ensin oli vain hakea Tuntematon Sotilas lainaksi)

Sen jälkeinen fiilis joka itselleni tuli oli aivan käsittämätön ja sanoinkuvailemattoman hyvä. En ees ymmärrä itte miten sellaisesta pienestäkin asiasta, voi pienelle ihmisen lapselle tulla nuinkin hyvä mieli. Ehkä se oli vaan se, kun näkee sen ilon ja hyvän mielen toisen kasvoilta, noinkin pienen teon kautta. Toisaalta mietin, että ehkä se vain minusta tuntuu ja kuulostaa pieneltä asialta, mutta loppu peleissä se voi olla sille vanhemmalle ihmiselle suuren suurikin asia, ainankin sen perusteella, jos ei ole oikeasti ehtinyt(myönnän, en ole viitsinyt yksinäni mennä) käymään, eikä sinuu oo muutenkaan paikalla näkynyt.

Jotenkin sitä tuppaa ajattelemaan, et eihän sitä tarvi, tai en mie viitti, ku kyllä se mummi tai mummo, taikka sitten pappa, muistaa minuu ja tulee käymää synttäreil tai laittaa ees kortin ja hommaa sitä tätä ja tota, plus antaa rahaa. Ei se sais mennä niin. Se kuinka paljon ne tei isovanhemmatkii teistä välittää on sanoinkuvailematonta.(tost tuli miu lempisana :DD) Jos te ette vaivaudu, ni eivät hyökää varmaa kovinkaan kauan jaksa yrittää pyytää teitä käymään tai soittamaan.

Vaivautukaa ihmiset edes sen verran ja hei kaikki te, keillä on isovanhemmat (edes joku heistä) haastan teidät! Soittakaa, menkää käymään, kirjottakaa vaikka kortti. Menkää morjestamaan niitä teidän isovanhempia. Hyö voi olla yllättävänkin perillä täst tämän hetkisestä maailman menosta, vaikka saattaisittekin sitä epäillä. (Kyllä olen itse tämän todennut!!) Ja he on myös sellaisii ihmisii, keille pystytte uskoutumaan, ilman pelkoa siitä, että riidan tullen hää ois kertomassa niitä siu asioita eteenpäin (Mitä kuulee yleensä tapahtuvan, kun kaverisuhde menee poikki. Ellei sitte satu olemaan oikeasti paska mäihä, että suvussa niitä juoruilijoita on, kaikesta huolimatta) Heiltä voi tulla erittäinkin mielenkiintoisia näkövinkkeleitä tän maailman menosta, ainakin miun mielestä miu mummeilta ja papalta tulee erittäin jäätävän totta pitävää tekstiä aina tilaisuuden tullen.

Menkää ja tehkää sille tei mummille tai papalle tai molemmille hyvä mieli, kun ilmoittamatta ilmaannutkin käymään, huomatkaa se vaikutus. Olettaisin itse, ettei kukaan vanhempi ihminen katso sitä pahasti, että heidän oma nykynuorensa tulee häntä tervehtimään, ilman että tietää sen olevan pakonomainen käytäntö sille nuorelle (esim. synttäreiden tai isän-/äitienpäivän takia) Kuitenkin vaikka teidän molemmat isovanhemmat (siis pariskunta) on elossa ja heillä on toisensa, ei se silti tarkoita sitä, etteivätkö he tuntisi itseään joskus hiukan yksinäiseksi ja etteikö teidän yllättävä vierailu piristäisi heitä.

Joten I DARE YOU ALL! Yllättäkää myös itsenne sillä, että kehtaatte lähteä, ettei tarvihe sitten jälkeen päin ja sitten kun ei ole enää mahdollisuutta miettiä, että miksi en soittanut, käynyt tai laittanut sitä korttia. (Siksi nuo soittamiset ja kortti, jos isovanhemmat asuu jossain kauempana)


Täs oli tää miu tän kertane aihe mistä päätin kirjoittaa, otsikko ei sinänsä liity aiheeseen, mutta miusta tuo oli kiva, joten siksi se tuolla. MORSO!

I wish I knew then, What I know now

Uhosin viimeks siitä et kirjottaisin naisten järjen juoksusta, mutta otankin tämän yleistyksen tästä pois ja kirjoitan vain järjen juoksusta.

Mahdankohan olla ainut ihminen, jolla menee hermot oman järjen juoksun kanssa? Joko ei vain yksinkertaisesti pysy siinä juoksussa mukana, tai sitten järki juoksee niin hitaasti, ettei se kulje sinun mukanasi. Joko tai kumminpäin tahansa, on se erittäin hankala tilanne.

Joskus saatat rakentaa mieleesi ja ajatuksiisi suuriakin suunnitelmia ja toiminta tapoja, joita et kuitenkaan toteuta, sillä olet joko rakentanut ne liian monimutkaisesti taikka liian helposti. Siis meinaan tuolla liian helposti, et sitä ajattelee vaik jonkin asian opettelemisen kannalta, et ei miu viel tarvii alkaa lukemaa tai harjottelemaa, ku tää on helppoo tai et ku oon mie ennekii tästä aineest läpi päässy. Monimutkaisella tarkoitan sitten, että asettaa itselleen tavoitteet aivan liian korkealle, jolloin ei millään tavoin kykene niitä tavoittelemaan. (Törkiä ku ajatus karkailee)

Mutta, minkä ihmeen takia ihmismielen pitää kyetä olemaan näin sairaalloisen hankala. Siinä ei ole suoraan sanottunu mitään JÄRKEÄ, että joutuu järkeilemään tällaistakin asiaa. Nyt kaikki miu psykaa lukeneet kaverit, tulkaa pätemää tänne! Sanokaa jotai tei omasta mielipiteestänne, tuonne alas, lukisin iha mielellää. Heittäkää vaikka anona kommenttia.

Silti jaksetaan väittää, että naisten järjen juoksu olisi jotenkin hankalammin tulkittavissa. Siinä tapauksessa taidan olla aina välillä mies. Joskus oma järjen juoksuni on niin helppoa ja mutkatonta ymmärtää, mutta toisinaan se on niin umpisolmussa, että sitä punaista lankaa on vain lähes mahdottomuus lähteä seuraamaan, ainankaan ilman ongelmia. Voisikohan tässäkin tilanteessa olla kysymys vain sattumuksesta?

Voisinpa väittää että sen toteamuksen naisten järjen juoksun vaikeudesta on todennut mies. Oman yleiskäsitykseni mukaan miehet kuitenkii ymmärtää toisii miehii paljo paremmi ku naisii, sillä ajatusmaailmat ovat kuitenkin jonkin verran risteäviä, ettei mene ihan yks yhteen. Sama pätee toisinpäinkin. Mutta silti, miust tuntuu ainakii et ymmärrän jätkii ja miehii nyt yleensä paljon paremmi ku naisii. No tietty jos jaan jonkin saman mielipiteen tai ajatuksen taikka vain jonkin kokemuksen, niin ymmärrän tätä ihmistä vallanmainiosti, tajuatte varmaan mitä tarkoitan, mutta ei sen ihmisen tarvi välttämät olla ku vähä niikii mahtavan persoonan omaava, joka jollain tavalla miellyttää minuuki, ni kyllä ymmärrän tätä ihmistä ihan täysin.

Siitä pääsenkin kehumaan lähipiirini ihmisiä. Heitä on niin monenlaisia persoonia, etten voisi olla yhtään tämän vähempää tyytyväisempi ihminen saadessa heidät lähipiiriini. Sillä monesti, kun miun kanssa on sattunut jotain syvällisempääkin juttelemaan, ni oon tainnu mainita asista, et tykkään ku ihmisillä on erilaisii persoonallisuuksia ja et niitten tempparamentti tasotkii vaihtelee. Se tekee elämäst värikkäämmän.

Mie nyt viel tähä lopuks täppään tämmösen ylimääräisen ragen tästä päivästä, sillä oli erittäin häiritsevä. Pääsin menemää koululle jo puoleks kasiks, vaik koko juttu alko vast puol ysi, mutta koska tuutori... No siel sitte chillailtii kevyesti puolee kahteetoist ja seisoin melkei sen koko ajan semmosen luokan vieres mis tuoksahti lievästi tupakka.. Hyvä päivä :D (Y)

MORSO!

Possun ihanaa!!

Miu koeviikko on ohi!!!! Ellen joudu uusintoihi.. Siit pääsenkin tähä miu tän kertasee aiheesee, eli siis koeviikkoon.

Moni miu kavereista on lukiossa, en nyt meinaa käydä tätä ikäisyys kiistaa sen suhteen onko lukio vai amis parempi. Olen itse molemmissa ja miusta ne molemmat on kyl ihan hyödyllisiä, jos sen niikseen kokee. Anteeks poikkeen aiheest mist meinasin kirjottaa, mut minkä ihmeen takii täytyy käydä kiistelemää siitä kumpi on parempi, amis vai lukio? Eiks se oo kuitekii pääasia et kaikil on opiskelupaikka (tai niillä ainakii, ketkä sen on saanu). Ei vaa mahu miu kaalii tää ajatus et minkä takii pitää haukkuu toista opiskelupaikkaa paskaks yms. Minust sil ei oo mitään väliä ootko sie siel amikses vai lukios. Käyt kuitekii sitä kouluu vaa ittees varte ja jos se lukio on siu kutsumus ni ihmeessä mene sinne :) Tai jos sinuu ei kiinnosta kauheesti lukemine ja haluut opiskella ittelles nopeesti jonkuu ammatin tai tiiät mitä haluut tehä työkses, ni lähe amiksee äläkä välitä mitä muut sanoo.

Kävin ite tos about pari vuot sitte kiistaa siitä et lähenkö amiksee vai lukioo.. Minuu ei kiinnostanu tuo lukemine oikei tippaakaa ja tiesin sen vuoden ajan,  ja se tunne vaa voimistu ku yhteishaut tuli vastaa, et haluun leipuri-kondiittoriks. Sitte seuraavana syksynä löysinkin itseni ammattikoulun käytäviltä ja noin puoli kuukautta koulun alkamisen jälkeen löysin itteni auditoriast ensimmäiseltä lukiotunnilta. Tällei mie sitte ratkasin tän onkelman. Lähin lukee kaksoistutkintoo... Mie tiiän et mie varmaa kuulen täst viel joku päivä, et miks sie et oo kertonu ja plaa plaa plaa... Mut miusta tää ei oo vaan ollu semmone asia mitä miu ois pitäny pitkin Lappeenrantaa huuella.

Mut nyt poistun tuosta aiheesta ja palaan siihe koeviikkoon. Miksi työ hyvät immeiset ressaatte sitä koeviikkoo nii syntisesti? Mie ymmärrän sen et pitää tehä sitä ja tätä, et on iha sikan kokeita ja iha törkiästi lukemista, mut silti. Chill out ja hengittäkää syvää. Se on se yks koe kerrallaa, jos menee perseellee ni teil on mahollisuus se käydä uusimassa. Kyl mie senkii ymmärrän, et ois kiva saada niit hito hyvii numeroita, mut yksin kertasesti se ei aina oo mahollista, ellette työ sit uhraa kaikkee vapaa-aikaanne siihen, mut ei sillokaa, aina on mahdollisuus siihen todella typerään virheeseen.

Eipä miulla oikeestaan muuta, oli oikeestaan pakko saada tämäkin asia sanottua, sillä tiedän itse jo kompastuneeni moniin typeriin virheisiin tällä koeviikon aikana.. Mutta minkäs sille mahtaa, siitä sitten tuli mieleeni kirjoittaa tästä. Otsikko ei edes millään tavalla liity asiaan O.o

Sanokaa minun sanoneen, et kirjotan viel joku päivä postauksen siitä, minkä takia naisten ajatusten juoksu pitää olla nii helvetin monimutkasta..

°MORSO°!

Kuuntelen kuin tiikeri heinistä

Tästä mie en haluu tehä mitää valitus tekstiä, paitsi sen osalta, et osaapa olla iha sika huono olo... Ei kyllä johdu mistään muusta kuin päänsärystä ja armottomasta flunssasta, jonka ilmeisesti sain eilen uudestaan...

No tää päivä onkii sitte menny vaa makoillessa kotona ja lukiessa kokeisiin, mitä nyt kävin sen verran urheilemassa ulkona, että hain kaupasta jääteetä ja kävin kuvaamassa meidän pihalla eilen poltettua roskakatosta, oikein hieno homma! Se joka tietää tästä jotain ole rehellinen ja ilmianna itsesi... Poltit miltein tuon koivunkin roskakatoksen takanta. Toisaalta toivon että pudotit vaikka lompakkosi tuonne ja sekin paloi kaiken muun mukana ^_^

Väsäsin tos jokin aika sitten myös omenapiirakkaa, tälle viikolle jo toisen, syystä että vedän kokkikerhoa, jossa tehimme omenapiirakkaa muksujen kanssa. Tänään sain tehdä sen yksin jylhässä yksinäisyydessäni, sateen rummuttaessa peltikattoamme. Toisaalta miusta se oli varsin metkaa, juttelinhan kovasti itseni kanssa. (JA se toistuu joka kerta ku mie jotai satun leipomaa yksinää) Mutta eipähän ollut tylsää :) Annoin ensi niitte viipaloitujen omenapalojen maustua jonkuu tunnin sokerin ja kanelin kanssa, sitte ku yhen siivun siitä maistoin, ni jopa tuli joulu mieleen, joten tällä hetkellä, suht kova joulu fiilis :))

Tää on kerhossa tehty palanen omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta :)

Tää on tänä päivänä tehty :3!

Jotta päästäisiin taas syvällisyyden puolelle niin päähäni pälkähti eilisen illan jäljiltä lausahdus, jonka ensin muotoilin englanniksi, mutta koska olen aivan patasurkea englannissa, niin heitänpä ajatuksen ihan tällain mei omalla äidinkielellä. Et voi syrjiä minua taikka kiusata vain sen takia, että olen erilainen, katso peiliin ja löydät itsestäsikin niitä erilaisuuden piirteitä. Jos et, voin vain sääliä sinua, sillä erilaisuus on rikkaus, ei taakka ^^

Wanhat ja koulutus

Haluan esittää marttyyria ja kaikkea muuta turhaa. PLUS PLUS, tän turhan pätkän jälkee on iha asiaaki :D

Olenkohan ainut joka on vieläkin kovan ulkokuoren alla se sama pieni tyttö(miksei joku poikakin, joka haluaa olla päivän prinssinä?), joka halusi pukeutua prinssessa hameeseen ja laittaa tiaran päähän ja leikkiä koko päivän prinsessaa? minä myönnän! (okei, mie halusin leikkii autoilla ja sen semmosilla, mutta ei takerruta pikku seikkoihin!) Mie niin kovasti haluaisin olla sen päivän prinssessana. Ja mikäpä olisikaan sopivampi päivä wanhojen tansseille, kuin ystävänpäivä?

Olkaa ihmiset iloisia, että teillä on joku kenen kanssa tanssitte, jätkät olkaa iloisia vaikka sitten siitä asiasta, että suotte sille parillenne sen mahtavan kokemuksen ja päivän olla wanha, jos ette siis mistään muusta keksi sitä iloa repiä wanhojen päivään.

Ja jotta pääsisin oikein kunnolla käsiksi tähän marttyyri puoleen, ni mie vaan haluan esittää nyt tän asian uhria ja valittaa, koska ei vaan oo paria. Sitte miettiimään asiaa, miks kukaa ikinä ees haluis lähtä miu kans wanhoihi. Tiedostan toki tuon parittomuuteen osasyynä olevan oma ujous kysyä ja sekin, ettei tajunnut ajoissa kysyä, mutta marttyyria on vain jostain kumman syystä mukavempaa esittää.

Joo siis olihan miulla ihan oikeeta asiaakin! :D

Miksi ihmeessä päättäjät haluaa kaventaa juuri nuorista ja lapsista? sekä työssä käyvistä ihmisistä. Luulisi sentään että haluttaisiin panostaa siihen tän kansakunnan tulevaisuuteen, eli meihin nuoriin. Mutta miksi ihmeessä sitten lukioita lakkautetaan ja koulumatkoista kasvatetaan turhan pitkiä. Ei se kolosluokkalainen tai pienempi jaksa sitä tunnin koulumatkaa ensin aamulla ja sitten vielä iltapäivällä ja sen päälle pitäisi vielä jaksaa harrastaa ja muutenkin elää sitä nuoren elämää.

Miksi siis halutaan Lappeenrannan keskustaan kaksi mammutti lukiota, jossa toisessa on vielä yläaste, sekä ala-asteen porukkaa nelosesta kutoseen, muistaakseni ja loput heistä ovat toisessa talossa (korjatkaa toki jos sanoin tuon väärin, en ole 100% varma tuosta talo järjestelyistä, mutta kuitenkin). Seiskaluokkalaisia Kimpisen kampuksessa on KYMMENEN luokallista. Kuinka aijotaan tuoda nuorille yksilöllinen opiskelu mahdolliseksi? Miten ajateltiin parantaa ujon ihmisen pärjäämistä ihmislaumassa? Kuinka massakoulujen lisäämisellä aijottiin auttaa nuorten syrjäytymistä? Kuinka ajateltiin parantaa nuorten halukkuutta opiskella? Kuinka ajateltiin tukea nuoren luovuutta, jos musiikkiluokat lakkautetaan?

Miksi ihmeessä syrjä alueilta lopetettiin kouluja? ymmärrän toki ettei se ole kaikkien mielestä kannattavaa, mutta ne koulumatkat mitä pieni ekaluokkalainenkin joutuu/joutuisi kulkemaan ovat syrjä alueilta huimat. Kuulin myös huhua (eli en tiedä onko tämä paikkansa pitävää) että Kaukaan koulun vitos kutos luokkalaiset siirrettäisiin Kimpisen kampukseen ja mikä järki tässäkin nyt on??

Mie voin olla joko suunnattoman tyhmä ja sokea näille asioille, mutten silti näe näissä mitään järkeä. Minua asia ei sinänsä koska sillä, olen jo ammattikoulussa, mutta kyllä se silti jollain tapaa koskettaa, sillä olen itse Kaukaan koulussa viettänyt sen kuusi vuotta, jotka olivat ihan mahtavia♥ ja sitten Kimpisen yläasteella, sen kolme vuotta, jotka eivät olleet niinkään hohdokkaita, mutta silti. Silti ajatus jenkkien kaltaisista mammutti kouluista, eivät vaan yksinkertaisesti mahdu minun järkeeni.

Nyt Lappeenrannan päättäjät valoja, puolustakaa sitä mikä on puolustettavissa, eli ne tän kansa kunnan tulevaisuudet, nuoret. Antakaa meidän pitää opinahjomme, johon joka aamu kuljemma. Vaikka ne eivät kovin suosittuja ole, niin arvostan ainankin itse sitä, että sain kokea sen yksilöllisen opetuksen ihmeen, jota eivät monet nuoret luultavammin tule kokemaan, jos koulutus järjestelmä jatkuu tähän suuntaan tällä tavoin.

Ihmisten aitous ja mielentilat

Heipodei vaan. Minuu pyydettii tekemää blogi, jos keksin lisää tällaisia mielenkiintoisia tilapäivityksiä, joten aloitan tämän blogin pitämisen siis vain näitä päivityksiä varten. Tässä niistä ensimmäinen :)

Mie en pyydä tätä ajatusten purkausta anteeksi, en millään tasolla. Jokainen ymmärtää seuraavan pätkän niinkuin sen itse haluaa. Kirjoitan tämän vain siksi koska nyt juuri tällä hetkellä tuntuu siltä ja koska syvällisyys on aina joskus OK.

Vaikka moni on varmasti kuullut sanonnan, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, aijon tähän silti ainakin sen tuhannen kirjaimen rajan rikkoa. Kuinka moni kehtaa oikeasti sanoa, ettei ole epäillyt itsessään mitään koskaan, ei edes hetkeäkään? Jos sellainen ihminen löytyy, nostan hänelle hattua. Vaikkei sitä itse tiedostaisikaan, kyllä sen jossain kohtaa huomaa kuinka paljon antaa itselleen negatiivista palautetta. Niinkin itsestään selvyys asiakin, mutta kirjoitan sen silti, en usko että on olemassa ihmistä joka olisi aivan läpi kotaisin onnellinen koko ajan. Jokaisella on toki hetkensä, en sitä kiellä. Mutta silti, mitäpä löytyykään hiljaisen ja aina hymyssä suin olevan ihmisen kuoren alta. Pettymyksiä, vihaa, surua, jopa iloa, toiveita ja unelmia, erilaisia olotiloja. Mitäpä jos tämä ihminen ei haluaisikaan näyttää tunteitaan muille, mitäpä jos tämä ihminen ei uskaltaisikaan olla jotain muuta, kun hänet onkin jo ehditty leimata iloiseksi tai synkäksi ihmiseksi, nyt näin esimerkiksi. Sitten ihmetelläänkin, kun iloinen ihminen onkin surullinen tai synkkä ihminen on iloinen. Mitäs sitten? Miten pitäisi toimia? Älä ainankaan mene kysymään/toteamaan sille, et minkä takia sie oot tommone, ku sie oot aina yleensä niiin.... Antakoon jokaisen taaplata tyylillänsä, ei sillä tyylillä niinkän väliä, kunhan se on itsestään hyvä

Tiedän, että useimmat tilapäivitykseni ovat jotain ihan muuta kuin mitä tämä on, mutta toisaalta, I don't give a fuck. Joskus sitä tuppaa miettimään, miksi jotkut ihmiset ovat siinä vierellä, miksi he kulkevat kanssasi. Useimmiten se on kiinni ihan puhtaasta tahdosta. Ainankin itse uskoisin näin ja siksi jaksan sitä ihmetellä.

Moni asia herätti tänään minulla kysymyksiä, joihin en tule koskaan luultavasti saamaan vastausta, en tiedä. Ehkä joskus. Ehkä huomenna tai ehkä vuoden päästä, mutten silti lopeta asioiden pyörittelyä mielessäni. Se on oikeastaan hauskaa. Joskus huomaa, kuinka tyhmä itse voi olla tai kuinka jonkin asian olisikin voinut tehdä jollain toisella tavalla, erilaisesti.

Loppu peleissä voin olla jälleen kerran oikeasti ja AIDOSTI iloinen, ettei minulla ole syytä kiittää ystäviäni turhasta tai ylipäätänsäkkään ketään turhasta. Mie tiedostan etten oo se maailman järkevimmistä päästä oleva ihminen. En sijoittaisi itseäni edes sinne keskipaikkeille, mutta, kai miu pitää olla sen verran järkevä, että tässä olen, en mihinkään ole menossa ja tuun häiritsemään sellaisia ihmisiä, jotka ovat minulle tärkeiksi tulleet. Joten oottakaas vaan, mie vielä joku päivä soitan tei ovikelloo, sitte ku ollaan jotain 40 ja kuoleman väliltä.

Mie en tosiaakaan turhista kiittele, joten taas vaihteen vuoksi ja tavanomaisesti tavan mukaan, kiitos et ootte olemassa:)! Te ootte tärkeitä kaikki, etenkin SINÄ!

Kiva jos tykkäsit ja jätä toki kommenttii alapuolelle mielipiteestäsi!