I wish I knew then, What I know now

Uhosin viimeks siitä et kirjottaisin naisten järjen juoksusta, mutta otankin tämän yleistyksen tästä pois ja kirjoitan vain järjen juoksusta.

Mahdankohan olla ainut ihminen, jolla menee hermot oman järjen juoksun kanssa? Joko ei vain yksinkertaisesti pysy siinä juoksussa mukana, tai sitten järki juoksee niin hitaasti, ettei se kulje sinun mukanasi. Joko tai kumminpäin tahansa, on se erittäin hankala tilanne.

Joskus saatat rakentaa mieleesi ja ajatuksiisi suuriakin suunnitelmia ja toiminta tapoja, joita et kuitenkaan toteuta, sillä olet joko rakentanut ne liian monimutkaisesti taikka liian helposti. Siis meinaan tuolla liian helposti, et sitä ajattelee vaik jonkin asian opettelemisen kannalta, et ei miu viel tarvii alkaa lukemaa tai harjottelemaa, ku tää on helppoo tai et ku oon mie ennekii tästä aineest läpi päässy. Monimutkaisella tarkoitan sitten, että asettaa itselleen tavoitteet aivan liian korkealle, jolloin ei millään tavoin kykene niitä tavoittelemaan. (Törkiä ku ajatus karkailee)

Mutta, minkä ihmeen takia ihmismielen pitää kyetä olemaan näin sairaalloisen hankala. Siinä ei ole suoraan sanottunu mitään JÄRKEÄ, että joutuu järkeilemään tällaistakin asiaa. Nyt kaikki miu psykaa lukeneet kaverit, tulkaa pätemää tänne! Sanokaa jotai tei omasta mielipiteestänne, tuonne alas, lukisin iha mielellää. Heittäkää vaikka anona kommenttia.

Silti jaksetaan väittää, että naisten järjen juoksu olisi jotenkin hankalammin tulkittavissa. Siinä tapauksessa taidan olla aina välillä mies. Joskus oma järjen juoksuni on niin helppoa ja mutkatonta ymmärtää, mutta toisinaan se on niin umpisolmussa, että sitä punaista lankaa on vain lähes mahdottomuus lähteä seuraamaan, ainankaan ilman ongelmia. Voisikohan tässäkin tilanteessa olla kysymys vain sattumuksesta?

Voisinpa väittää että sen toteamuksen naisten järjen juoksun vaikeudesta on todennut mies. Oman yleiskäsitykseni mukaan miehet kuitenkii ymmärtää toisii miehii paljo paremmi ku naisii, sillä ajatusmaailmat ovat kuitenkin jonkin verran risteäviä, ettei mene ihan yks yhteen. Sama pätee toisinpäinkin. Mutta silti, miust tuntuu ainakii et ymmärrän jätkii ja miehii nyt yleensä paljon paremmi ku naisii. No tietty jos jaan jonkin saman mielipiteen tai ajatuksen taikka vain jonkin kokemuksen, niin ymmärrän tätä ihmistä vallanmainiosti, tajuatte varmaan mitä tarkoitan, mutta ei sen ihmisen tarvi välttämät olla ku vähä niikii mahtavan persoonan omaava, joka jollain tavalla miellyttää minuuki, ni kyllä ymmärrän tätä ihmistä ihan täysin.

Siitä pääsenkin kehumaan lähipiirini ihmisiä. Heitä on niin monenlaisia persoonia, etten voisi olla yhtään tämän vähempää tyytyväisempi ihminen saadessa heidät lähipiiriini. Sillä monesti, kun miun kanssa on sattunut jotain syvällisempääkin juttelemaan, ni oon tainnu mainita asista, et tykkään ku ihmisillä on erilaisii persoonallisuuksia ja et niitten tempparamentti tasotkii vaihtelee. Se tekee elämäst värikkäämmän.

Mie nyt viel tähä lopuks täppään tämmösen ylimääräisen ragen tästä päivästä, sillä oli erittäin häiritsevä. Pääsin menemää koululle jo puoleks kasiks, vaik koko juttu alko vast puol ysi, mutta koska tuutori... No siel sitte chillailtii kevyesti puolee kahteetoist ja seisoin melkei sen koko ajan semmosen luokan vieres mis tuoksahti lievästi tupakka.. Hyvä päivä :D (Y)

MORSO!