Miulla ei oo oikeastaan sinänsä minkäänlaista aihetta mistä kirjoittaa, mutta tänää miulla välähti, kun kävin pyörähtämässä rutolassa, omalla mummillani ja papallani(+ halusin jotain muuta tekemistä hetkeksi aikaa, siksi siis kirjoitan). Se ilme, mikä levis kummankin kasvoille, kun ilmoitin voivani joksikin aikaa jäädä seuraksi, ennenkuin minun täytyisi lähteä lukemaan englantia. (Tarkoitushan ensin oli vain hakea Tuntematon Sotilas lainaksi)
Sen jälkeinen fiilis joka itselleni tuli oli aivan käsittämätön ja sanoinkuvailemattoman hyvä. En ees ymmärrä itte miten sellaisesta pienestäkin asiasta, voi pienelle ihmisen lapselle tulla nuinkin hyvä mieli. Ehkä se oli vaan se, kun näkee sen ilon ja hyvän mielen toisen kasvoilta, noinkin pienen teon kautta. Toisaalta mietin, että ehkä se vain minusta tuntuu ja kuulostaa pieneltä asialta, mutta loppu peleissä se voi olla sille vanhemmalle ihmiselle suuren suurikin asia, ainankin sen perusteella, jos ei ole oikeasti ehtinyt(myönnän, en ole viitsinyt yksinäni mennä) käymään, eikä sinuu oo muutenkaan paikalla näkynyt.
Jotenkin sitä tuppaa ajattelemaan, et eihän sitä tarvi, tai en mie viitti, ku kyllä se mummi tai mummo, taikka sitten pappa, muistaa minuu ja tulee käymää synttäreil tai laittaa ees kortin ja hommaa sitä tätä ja tota, plus antaa rahaa. Ei se sais mennä niin. Se kuinka paljon ne tei isovanhemmatkii teistä välittää on sanoinkuvailematonta.(tost tuli miu lempisana :DD) Jos te ette vaivaudu, ni eivät hyökää varmaa kovinkaan kauan jaksa yrittää pyytää teitä käymään tai soittamaan.
Vaivautukaa ihmiset edes sen verran ja hei kaikki te, keillä on isovanhemmat (edes joku heistä) haastan teidät! Soittakaa, menkää käymään, kirjottakaa vaikka kortti. Menkää morjestamaan niitä teidän isovanhempia. Hyö voi olla yllättävänkin perillä täst tämän hetkisestä maailman menosta, vaikka saattaisittekin sitä epäillä. (Kyllä olen itse tämän todennut!!) Ja he on myös sellaisii ihmisii, keille pystytte uskoutumaan, ilman pelkoa siitä, että riidan tullen hää ois kertomassa niitä siu asioita eteenpäin (Mitä kuulee yleensä tapahtuvan, kun kaverisuhde menee poikki. Ellei sitte satu olemaan oikeasti paska mäihä, että suvussa niitä juoruilijoita on, kaikesta huolimatta) Heiltä voi tulla erittäinkin mielenkiintoisia näkövinkkeleitä tän maailman menosta, ainakin miun mielestä miu mummeilta ja papalta tulee erittäin jäätävän totta pitävää tekstiä aina tilaisuuden tullen.
Menkää ja tehkää sille tei mummille tai papalle tai molemmille hyvä mieli, kun ilmoittamatta ilmaannutkin käymään, huomatkaa se vaikutus. Olettaisin itse, ettei kukaan vanhempi ihminen katso sitä pahasti, että heidän oma nykynuorensa tulee häntä tervehtimään, ilman että tietää sen olevan pakonomainen käytäntö sille nuorelle (esim. synttäreiden tai isän-/äitienpäivän takia) Kuitenkin vaikka teidän molemmat isovanhemmat (siis pariskunta) on elossa ja heillä on toisensa, ei se silti tarkoita sitä, etteivätkö he tuntisi itseään joskus hiukan yksinäiseksi ja etteikö teidän yllättävä vierailu piristäisi heitä.
Joten I DARE YOU ALL! Yllättäkää myös itsenne sillä, että kehtaatte lähteä, ettei tarvihe sitten jälkeen päin ja sitten kun ei ole enää mahdollisuutta miettiä, että miksi en soittanut, käynyt tai laittanut sitä korttia. (Siksi nuo soittamiset ja kortti, jos isovanhemmat asuu jossain kauempana)
Täs oli tää miu tän kertane aihe mistä päätin kirjoittaa, otsikko ei sinänsä liity aiheeseen, mutta miusta tuo oli kiva, joten siksi se tuolla. MORSO!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti