"Normaali" ihminen

Mie en oikeestaa ekan keksiny yhtää mitää mistä kirjottaisin, jonka seurauksena päädyin selailemaan mitä kaikkee shaiba daipaa miekii oon kirjottanu miu seinälle/aikajanalle koko sen aikana mitä facessa oon ollut. Voi kiesus sentäs... tekis mieli facepalmata ittelleni ja pahasti. *Suunnattoman suuri NAAMAPALMU* Ja kaiken tämän seurauksena keksin *HAA* mie kirjotankii siitä, kun en osaa olla "normaali".

Siis, mie en vaan osaa olla "normaali", ainakaan sillä perustein, jos lähtisin omalla mittapuullani heittämään sitä, että millainen olisi normaali ihminen. Joku viisas voi nyt tulla toteamaan miulle, et kerro jotain uutta, mut oikeesti, mie nyt tarkotan tätä mitä selitänkii!^^ Nimittäin miun mittapuulla tällainen ns. normaali ihminen olisi kutakuinkin tällainen:

1. Ihminen joka osaisi käyttäytyä tilanteisiin nähden sillein tahdikkaasti, eli löytyis sitä tilannetajua, jolla en ole itse kovinkaan useasti päätäni vaivannut ja sen huomaa.
2. Kohtuullisen sosiaalinen, mutta silti osaisi tasapainottaa sosiaalisuutensa koulun/työn ja kaiken muunkin kanssa. Kai haen tässä nyt järjestelmällistä ihmistä. Ja taas kerran, eipä ole päätäni pilattu tälläkään taidolla :D
3. Joo! Ihmine, joka on hyvä siin oman alan duunis tai sitte koulus, et pärjää. Mie kyl pärjään itte koulussa ja oon nii hiton itse kriittine, etten sano nyt täst oman alan duunist mitää....
4. Tasapainottaa helposti omat mielialansa ja tunteensa, ei sillein räjähtele yms.
5. Kykenee elämään säästeliäästi.
6. Pitää hyvät välit ystäviin, sukulaisiin ja perheeseensä.
7. Sujut oman itsensä kanssa.
8. Järkevä (Tän voi ajatella nyt monellakin tavalla:D!)

Tuossa nyt oli muutama sellainen mitä löytyy omalta mittapuultani vastaamaan "normaalia" ihmistä ja hei kaikki kaverini, kaikella rakkaudella, te ette kuulu minun mittapuullani "normaaleihin" ihmisiin, joten ollaan sitten kunnolla kaikki yhdessä vaan erilaisia, ollaan sitten vaikka miljoonalla eri tavalla erilaisia! :3 Ja miksi minunkaan täytyisi siis olla "normaali" :D Jos en siis halua olla jotain muuta kuin mitä en ole. Ja ihan tosissaan, kertokaa miulle joku "normaali" ihminen ja mitä kriteerejä siihen vaadittaisiin teijän meilestä saadakseen kantaa tätä "normaalin" leimaa! :) Itse en ole tuon edellä mainitun lisäksi keksinyt mitään järkevää kriteeriä määrittelemään normaaleja tai epänormaaleja ihmisiä.

Eiks jokane sais olla niin epänormaalin normaali ku ihminen vaan kykenee olemaan :3?

Luulis ettei se ois keneltäkään toiselta pois...

 Mörsö!

This is who we are, I don't think we'll ever change

Oon tässä kovasti yrittänyt keksiä jotain erittäin olevaa ja ebeniä, mitä voisin tästä viikonlopusta kirjoittaa. Ensimmäisenä ja päällimmäisenä, ei niinkään olevana tai ebeninä asiana, jumalaton selkäsärky.. MUTTA, vaikka miust ois iha possun kiva valittaa asiasta(siis ei) niin en siitä nyt puhu.

Viikonloppu oli erittäinkin eben kokonaisuudessaan :3 Parsakaali kalaa ja matrix-takki, näin sanottuna, jos koko viikonlopun tiivistää pakettii..

Njää ei, viikonloppu oli hyvin mahtava, perjantaina miulla ittelläni oli erittäinkin mahtavat fiilikset, koska miulla oli vielä sinä samaisena aamuna ensimmäinen ajotunti (Y) Joka meni erittäinkin hyvin ^^ Oli aivan mahtava tunne kun Linnea 17.v pääsee ajamaa autolla kolmee kymppii jäähallin parkkipaikal ees takasii(ja olen nolo, puhuin itsestäni kolmannessa persoonassa-.-) Muutenkin koin onnistumisen tunteita useasti siinä ratin takana, vaikka ei myö kyllä kauheasti mitään tehtykkään.. Jospa seuraavalla kerralla pääsis jo tuonne johokii syrjäselle ajelemaa :D Toivossa on aina hyvä elää (Y)

Tutustuttii sillo Tuosas perjantain uusii ihmisii ja muutekii meil sit oli jotkii mystery mate tyyliset jutut siel, et laitetaa sille kaverille joku kirje tai joku muu vastaava ja no miulle tuli sillei paha, mut toisaalta oon ilone, jos
hälle tuli hyvä mieli siitä viestistä minkä kirjotin ^^! Ja en tiiä kuulostiks se vaan miusta, vai muistakii ihan hirveeltä se ääni, kun miun selkä perjantaina rusautettiin...(Aika random!)

Lauantai oli jollai tapaa aika hassu päivä. En tiiä miks mut varmaa, koska se oli sillei kokonainen päivä Tuosassa ja muutekii porukka alko jo tuntemaa toisesa paremmi :3 Näki lauantaina sellastakii ihmistä, joka ei ollut leirillä mukana, mutta oli hauska nähdä !:D Päivä meni randomisti sekoillen ja illan huippu oli omalla kohdallani uudemman kerran selän rusautus, jolloin se kipu vaan räjähti siihen selkään ja nyt tässä pikku hiljaa se alkaa tokenemaan, kun on jumiutumat lähtenyt vähän pois.
Sekä muuta hyvää siinä lauantaissa oli myös se, että meille jaettiin ne meidän mystery maten lähettämät lappuset ja voin sanoa että yllätyin hieman tästä saamani lappusen sisällöstä. Yllättävän nopeasti kömmähdykseni kautta selvisi myös lappuni kirjoittaja, mutta miulle itelleni tuli kyl tosi hyvä mieli siitä mitä tämä mystery mate oli kirjoittanut lappuun. Ja voin sanoa, jos ikinä tätä luet ni sie oot kans ihan mahtava tyyppi ja miusta miekii tutustuin sinuu paremmi tänä viikonloppuna :)!!

Meillä oli erittäin upeat keskustelun aiheet jopa siinä meidän pienessä raamis ryhmässämme, en vaa viitti niitä aiheita sanoa, jokainen joka siinä ryhmässä oli, tietää vallan hyvin mistä juteltiin :DD+ Kuva piti saada, kun vesi oli lilaa, ja sit mie muokkasin tuon nii paskasti huonosti, ettei siit saa kauhiasti mitään selkoa, mutta jos edes vähä kuiteskii.. Kiitoksen puhelimen omistajalle lainasta, kun omasta puhelimestani loppui tuohon kohtaan akku...
Joka tapauksessa mie itte tykkäsin tästä viikonlopusta erittäin paljon vaikka jonkun mielestä saatoinkin olla kamala, kun valitin koko ajan tuosta selästä + nilkasta.. Ja kun olin epäsosiaalinen ihminen yms yms.. Mutta tosiaankin erittäin mukava kokonaisuus minun mielestäni, kaikesta huolimatta.

Can we do it again?

A team of highly trained monkeys has been dispatched to deal with this situation

Miulla ei oo oikeastaan sinänsä minkäänlaista aihetta mistä kirjoittaa, mutta tänää miulla välähti, kun kävin pyörähtämässä rutolassa, omalla mummillani ja papallani(+ halusin jotain muuta tekemistä hetkeksi aikaa, siksi siis kirjoitan). Se ilme, mikä levis kummankin kasvoille, kun ilmoitin voivani joksikin aikaa jäädä seuraksi, ennenkuin minun täytyisi lähteä lukemaan englantia. (Tarkoitushan ensin oli vain hakea Tuntematon Sotilas lainaksi)

Sen jälkeinen fiilis joka itselleni tuli oli aivan käsittämätön ja sanoinkuvailemattoman hyvä. En ees ymmärrä itte miten sellaisesta pienestäkin asiasta, voi pienelle ihmisen lapselle tulla nuinkin hyvä mieli. Ehkä se oli vaan se, kun näkee sen ilon ja hyvän mielen toisen kasvoilta, noinkin pienen teon kautta. Toisaalta mietin, että ehkä se vain minusta tuntuu ja kuulostaa pieneltä asialta, mutta loppu peleissä se voi olla sille vanhemmalle ihmiselle suuren suurikin asia, ainankin sen perusteella, jos ei ole oikeasti ehtinyt(myönnän, en ole viitsinyt yksinäni mennä) käymään, eikä sinuu oo muutenkaan paikalla näkynyt.

Jotenkin sitä tuppaa ajattelemaan, et eihän sitä tarvi, tai en mie viitti, ku kyllä se mummi tai mummo, taikka sitten pappa, muistaa minuu ja tulee käymää synttäreil tai laittaa ees kortin ja hommaa sitä tätä ja tota, plus antaa rahaa. Ei se sais mennä niin. Se kuinka paljon ne tei isovanhemmatkii teistä välittää on sanoinkuvailematonta.(tost tuli miu lempisana :DD) Jos te ette vaivaudu, ni eivät hyökää varmaa kovinkaan kauan jaksa yrittää pyytää teitä käymään tai soittamaan.

Vaivautukaa ihmiset edes sen verran ja hei kaikki te, keillä on isovanhemmat (edes joku heistä) haastan teidät! Soittakaa, menkää käymään, kirjottakaa vaikka kortti. Menkää morjestamaan niitä teidän isovanhempia. Hyö voi olla yllättävänkin perillä täst tämän hetkisestä maailman menosta, vaikka saattaisittekin sitä epäillä. (Kyllä olen itse tämän todennut!!) Ja he on myös sellaisii ihmisii, keille pystytte uskoutumaan, ilman pelkoa siitä, että riidan tullen hää ois kertomassa niitä siu asioita eteenpäin (Mitä kuulee yleensä tapahtuvan, kun kaverisuhde menee poikki. Ellei sitte satu olemaan oikeasti paska mäihä, että suvussa niitä juoruilijoita on, kaikesta huolimatta) Heiltä voi tulla erittäinkin mielenkiintoisia näkövinkkeleitä tän maailman menosta, ainakin miun mielestä miu mummeilta ja papalta tulee erittäin jäätävän totta pitävää tekstiä aina tilaisuuden tullen.

Menkää ja tehkää sille tei mummille tai papalle tai molemmille hyvä mieli, kun ilmoittamatta ilmaannutkin käymään, huomatkaa se vaikutus. Olettaisin itse, ettei kukaan vanhempi ihminen katso sitä pahasti, että heidän oma nykynuorensa tulee häntä tervehtimään, ilman että tietää sen olevan pakonomainen käytäntö sille nuorelle (esim. synttäreiden tai isän-/äitienpäivän takia) Kuitenkin vaikka teidän molemmat isovanhemmat (siis pariskunta) on elossa ja heillä on toisensa, ei se silti tarkoita sitä, etteivätkö he tuntisi itseään joskus hiukan yksinäiseksi ja etteikö teidän yllättävä vierailu piristäisi heitä.

Joten I DARE YOU ALL! Yllättäkää myös itsenne sillä, että kehtaatte lähteä, ettei tarvihe sitten jälkeen päin ja sitten kun ei ole enää mahdollisuutta miettiä, että miksi en soittanut, käynyt tai laittanut sitä korttia. (Siksi nuo soittamiset ja kortti, jos isovanhemmat asuu jossain kauempana)


Täs oli tää miu tän kertane aihe mistä päätin kirjoittaa, otsikko ei sinänsä liity aiheeseen, mutta miusta tuo oli kiva, joten siksi se tuolla. MORSO!

I wish I knew then, What I know now

Uhosin viimeks siitä et kirjottaisin naisten järjen juoksusta, mutta otankin tämän yleistyksen tästä pois ja kirjoitan vain järjen juoksusta.

Mahdankohan olla ainut ihminen, jolla menee hermot oman järjen juoksun kanssa? Joko ei vain yksinkertaisesti pysy siinä juoksussa mukana, tai sitten järki juoksee niin hitaasti, ettei se kulje sinun mukanasi. Joko tai kumminpäin tahansa, on se erittäin hankala tilanne.

Joskus saatat rakentaa mieleesi ja ajatuksiisi suuriakin suunnitelmia ja toiminta tapoja, joita et kuitenkaan toteuta, sillä olet joko rakentanut ne liian monimutkaisesti taikka liian helposti. Siis meinaan tuolla liian helposti, et sitä ajattelee vaik jonkin asian opettelemisen kannalta, et ei miu viel tarvii alkaa lukemaa tai harjottelemaa, ku tää on helppoo tai et ku oon mie ennekii tästä aineest läpi päässy. Monimutkaisella tarkoitan sitten, että asettaa itselleen tavoitteet aivan liian korkealle, jolloin ei millään tavoin kykene niitä tavoittelemaan. (Törkiä ku ajatus karkailee)

Mutta, minkä ihmeen takia ihmismielen pitää kyetä olemaan näin sairaalloisen hankala. Siinä ei ole suoraan sanottunu mitään JÄRKEÄ, että joutuu järkeilemään tällaistakin asiaa. Nyt kaikki miu psykaa lukeneet kaverit, tulkaa pätemää tänne! Sanokaa jotai tei omasta mielipiteestänne, tuonne alas, lukisin iha mielellää. Heittäkää vaikka anona kommenttia.

Silti jaksetaan väittää, että naisten järjen juoksu olisi jotenkin hankalammin tulkittavissa. Siinä tapauksessa taidan olla aina välillä mies. Joskus oma järjen juoksuni on niin helppoa ja mutkatonta ymmärtää, mutta toisinaan se on niin umpisolmussa, että sitä punaista lankaa on vain lähes mahdottomuus lähteä seuraamaan, ainankaan ilman ongelmia. Voisikohan tässäkin tilanteessa olla kysymys vain sattumuksesta?

Voisinpa väittää että sen toteamuksen naisten järjen juoksun vaikeudesta on todennut mies. Oman yleiskäsitykseni mukaan miehet kuitenkii ymmärtää toisii miehii paljo paremmi ku naisii, sillä ajatusmaailmat ovat kuitenkin jonkin verran risteäviä, ettei mene ihan yks yhteen. Sama pätee toisinpäinkin. Mutta silti, miust tuntuu ainakii et ymmärrän jätkii ja miehii nyt yleensä paljon paremmi ku naisii. No tietty jos jaan jonkin saman mielipiteen tai ajatuksen taikka vain jonkin kokemuksen, niin ymmärrän tätä ihmistä vallanmainiosti, tajuatte varmaan mitä tarkoitan, mutta ei sen ihmisen tarvi välttämät olla ku vähä niikii mahtavan persoonan omaava, joka jollain tavalla miellyttää minuuki, ni kyllä ymmärrän tätä ihmistä ihan täysin.

Siitä pääsenkin kehumaan lähipiirini ihmisiä. Heitä on niin monenlaisia persoonia, etten voisi olla yhtään tämän vähempää tyytyväisempi ihminen saadessa heidät lähipiiriini. Sillä monesti, kun miun kanssa on sattunut jotain syvällisempääkin juttelemaan, ni oon tainnu mainita asista, et tykkään ku ihmisillä on erilaisii persoonallisuuksia ja et niitten tempparamentti tasotkii vaihtelee. Se tekee elämäst värikkäämmän.

Mie nyt viel tähä lopuks täppään tämmösen ylimääräisen ragen tästä päivästä, sillä oli erittäin häiritsevä. Pääsin menemää koululle jo puoleks kasiks, vaik koko juttu alko vast puol ysi, mutta koska tuutori... No siel sitte chillailtii kevyesti puolee kahteetoist ja seisoin melkei sen koko ajan semmosen luokan vieres mis tuoksahti lievästi tupakka.. Hyvä päivä :D (Y)

MORSO!

Possun ihanaa!!

Miu koeviikko on ohi!!!! Ellen joudu uusintoihi.. Siit pääsenkin tähä miu tän kertasee aiheesee, eli siis koeviikkoon.

Moni miu kavereista on lukiossa, en nyt meinaa käydä tätä ikäisyys kiistaa sen suhteen onko lukio vai amis parempi. Olen itse molemmissa ja miusta ne molemmat on kyl ihan hyödyllisiä, jos sen niikseen kokee. Anteeks poikkeen aiheest mist meinasin kirjottaa, mut minkä ihmeen takii täytyy käydä kiistelemää siitä kumpi on parempi, amis vai lukio? Eiks se oo kuitekii pääasia et kaikil on opiskelupaikka (tai niillä ainakii, ketkä sen on saanu). Ei vaa mahu miu kaalii tää ajatus et minkä takii pitää haukkuu toista opiskelupaikkaa paskaks yms. Minust sil ei oo mitään väliä ootko sie siel amikses vai lukios. Käyt kuitekii sitä kouluu vaa ittees varte ja jos se lukio on siu kutsumus ni ihmeessä mene sinne :) Tai jos sinuu ei kiinnosta kauheesti lukemine ja haluut opiskella ittelles nopeesti jonkuu ammatin tai tiiät mitä haluut tehä työkses, ni lähe amiksee äläkä välitä mitä muut sanoo.

Kävin ite tos about pari vuot sitte kiistaa siitä et lähenkö amiksee vai lukioo.. Minuu ei kiinnostanu tuo lukemine oikei tippaakaa ja tiesin sen vuoden ajan,  ja se tunne vaa voimistu ku yhteishaut tuli vastaa, et haluun leipuri-kondiittoriks. Sitte seuraavana syksynä löysinkin itseni ammattikoulun käytäviltä ja noin puoli kuukautta koulun alkamisen jälkeen löysin itteni auditoriast ensimmäiseltä lukiotunnilta. Tällei mie sitte ratkasin tän onkelman. Lähin lukee kaksoistutkintoo... Mie tiiän et mie varmaa kuulen täst viel joku päivä, et miks sie et oo kertonu ja plaa plaa plaa... Mut miusta tää ei oo vaan ollu semmone asia mitä miu ois pitäny pitkin Lappeenrantaa huuella.

Mut nyt poistun tuosta aiheesta ja palaan siihe koeviikkoon. Miksi työ hyvät immeiset ressaatte sitä koeviikkoo nii syntisesti? Mie ymmärrän sen et pitää tehä sitä ja tätä, et on iha sikan kokeita ja iha törkiästi lukemista, mut silti. Chill out ja hengittäkää syvää. Se on se yks koe kerrallaa, jos menee perseellee ni teil on mahollisuus se käydä uusimassa. Kyl mie senkii ymmärrän, et ois kiva saada niit hito hyvii numeroita, mut yksin kertasesti se ei aina oo mahollista, ellette työ sit uhraa kaikkee vapaa-aikaanne siihen, mut ei sillokaa, aina on mahdollisuus siihen todella typerään virheeseen.

Eipä miulla oikeestaan muuta, oli oikeestaan pakko saada tämäkin asia sanottua, sillä tiedän itse jo kompastuneeni moniin typeriin virheisiin tällä koeviikon aikana.. Mutta minkäs sille mahtaa, siitä sitten tuli mieleeni kirjoittaa tästä. Otsikko ei edes millään tavalla liity asiaan O.o

Sanokaa minun sanoneen, et kirjotan viel joku päivä postauksen siitä, minkä takia naisten ajatusten juoksu pitää olla nii helvetin monimutkasta..

°MORSO°!