"Hakkaa päälle pohjan poika!"
Toiseks, miks ihmeessä ei vaan pysty pitämää ajatuksiisa kasassa. Ketuttaa ihan suunnattomasti nyt monikin asia, mutta ehkä eniten ärsyttää se et saa pidettyä ne ajatuksensa kasassa sen verran pitkään, kun on jonkun kanssa tekemisissä, tai ylipäätään puhuu, taikka kirjottelee jonkun kanssa. Sillo kun ei tarvihe muuta miettiä. Alkaa pikku hiljaa olemaan taas omat ajatukset nii negatiivisia, ettei jaksa enää itteesäkkää, mut samalla sitte ajaa pois päin niitä ihmisiä, jotka puhuis ja pitäis järjissää. Sillo tuppaa miettimää, oonko mie oikeesti vaan ihan turha täs maailmas? Mitä jos miul ei oo minkää näköstä tarkotusta? Miust ois ainakii iha sika hienoo, jos joku osais sanoo niiku realistisesti sen, et onko siulla minkälainen tarkotus täs maailmas. Sodan aikana oli aineskin tuon asian kannalta helppoa, vaikkei muuten sit ollukkaan. Miehet oli tarkotettu puolustammaa Suomee ja hakemaa Suomelle itsenäisyyt. Naiset oli joko lottin tai sit evakos huolehtimas lapsista ja henkisenä tukena. Mut entä nyt? Ei en toivo sotaa tai muuta vastaavaa, haluaisin vain tietää mikä olis se miun tarkotus, miks mie oon tääl?
Tän päivän tuumailut on aika pitkälti tässä, kun ei riitä enää omat voimat mitään muuta kirjoittamaan. Ehkä joku päivä olis jotain ilosempaa asiaa :) Seeya siihen asti~~
Eikö tuo turhuuden miettiminen ole vähän absurdia? Kaikki elämä lienee samanarvoista, joten ollaan turhia tai äärettömän tärkeitä sitten yhdessä~ Ajattele, että edes suurmiesten tekoja, sähkön keksimistä tai apartheidin vastustamista, ei arvotettaisi, jos niistä ei tiedettäisi, eikä niitä olisi voitu tehdä ilman "tavallisia tallaajia".
VastaaPoistaEmmekö me omalla toiminnallamme rakenna sisältöä oman elämämme lisäksi myös muille? Historiassa, niin lähellä kuin kaukaa, on kauheasti ihmisiä jotka ovat rakentaneet paljon sisältöä elämällemme. He ovat jättäneet jälkeensä paljon suurta: maamerkkejä, historiaa, taidetta ja omia jälkeläisiään. Meillä ei olisi tätä tekniikkaa, meillä ei olisi näitä ihmissuhteita eikä tätä tietoutta ilman toisia ihmisiä. Heidän elämällään on ollut järkeä. Meidän elämällämme on järkeä. Historiasta voi oppia ja joku tulee oppimaan siitä ajasta, jonka me jätämme jälkeemme.
Vaikka et puolusta Suomea tai tee "suurtekoja", voit olla jollekin se ainut ystävä. Huomaamattasi voit olla se, joka nostaa jaloilleen pohjalta. Voit olla se, joka pistää toisen kasvotusten totuuden kanssa. Tai voit olla se, joka elää muistamassa jotain merkittävää. Ehkä tarkoituksenasi on olla se pieni hymynpoikanen, ehkä kuunteleva olkapää. Olet täällä olemassa jonkun tytär, jonkun ystävä, jonkun rakastama.
Olet täällä olemassa Sinä, ja ainakin minusta se on hurjan jalo tarkoitus~
Ihana :3 Huomasin tän vasta tänään (kertoo paljon, etten viitsi raahautua kaikelta tähän koneen ääreen), mutta onhan tuo ajateltava noinkin :)
Poista