Kuuntelen kuin tiikeri heinistä

Tästä mie en haluu tehä mitää valitus tekstiä, paitsi sen osalta, et osaapa olla iha sika huono olo... Ei kyllä johdu mistään muusta kuin päänsärystä ja armottomasta flunssasta, jonka ilmeisesti sain eilen uudestaan...

No tää päivä onkii sitte menny vaa makoillessa kotona ja lukiessa kokeisiin, mitä nyt kävin sen verran urheilemassa ulkona, että hain kaupasta jääteetä ja kävin kuvaamassa meidän pihalla eilen poltettua roskakatosta, oikein hieno homma! Se joka tietää tästä jotain ole rehellinen ja ilmianna itsesi... Poltit miltein tuon koivunkin roskakatoksen takanta. Toisaalta toivon että pudotit vaikka lompakkosi tuonne ja sekin paloi kaiken muun mukana ^_^

Väsäsin tos jokin aika sitten myös omenapiirakkaa, tälle viikolle jo toisen, syystä että vedän kokkikerhoa, jossa tehimme omenapiirakkaa muksujen kanssa. Tänään sain tehdä sen yksin jylhässä yksinäisyydessäni, sateen rummuttaessa peltikattoamme. Toisaalta miusta se oli varsin metkaa, juttelinhan kovasti itseni kanssa. (JA se toistuu joka kerta ku mie jotai satun leipomaa yksinää) Mutta eipähän ollut tylsää :) Annoin ensi niitte viipaloitujen omenapalojen maustua jonkuu tunnin sokerin ja kanelin kanssa, sitte ku yhen siivun siitä maistoin, ni jopa tuli joulu mieleen, joten tällä hetkellä, suht kova joulu fiilis :))

Tää on kerhossa tehty palanen omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta :)

Tää on tänä päivänä tehty :3!

Jotta päästäisiin taas syvällisyyden puolelle niin päähäni pälkähti eilisen illan jäljiltä lausahdus, jonka ensin muotoilin englanniksi, mutta koska olen aivan patasurkea englannissa, niin heitänpä ajatuksen ihan tällain mei omalla äidinkielellä. Et voi syrjiä minua taikka kiusata vain sen takia, että olen erilainen, katso peiliin ja löydät itsestäsikin niitä erilaisuuden piirteitä. Jos et, voin vain sääliä sinua, sillä erilaisuus on rikkaus, ei taakka ^^

Wanhat ja koulutus

Haluan esittää marttyyria ja kaikkea muuta turhaa. PLUS PLUS, tän turhan pätkän jälkee on iha asiaaki :D

Olenkohan ainut joka on vieläkin kovan ulkokuoren alla se sama pieni tyttö(miksei joku poikakin, joka haluaa olla päivän prinssinä?), joka halusi pukeutua prinssessa hameeseen ja laittaa tiaran päähän ja leikkiä koko päivän prinsessaa? minä myönnän! (okei, mie halusin leikkii autoilla ja sen semmosilla, mutta ei takerruta pikku seikkoihin!) Mie niin kovasti haluaisin olla sen päivän prinssessana. Ja mikäpä olisikaan sopivampi päivä wanhojen tansseille, kuin ystävänpäivä?

Olkaa ihmiset iloisia, että teillä on joku kenen kanssa tanssitte, jätkät olkaa iloisia vaikka sitten siitä asiasta, että suotte sille parillenne sen mahtavan kokemuksen ja päivän olla wanha, jos ette siis mistään muusta keksi sitä iloa repiä wanhojen päivään.

Ja jotta pääsisin oikein kunnolla käsiksi tähän marttyyri puoleen, ni mie vaan haluan esittää nyt tän asian uhria ja valittaa, koska ei vaan oo paria. Sitte miettiimään asiaa, miks kukaa ikinä ees haluis lähtä miu kans wanhoihi. Tiedostan toki tuon parittomuuteen osasyynä olevan oma ujous kysyä ja sekin, ettei tajunnut ajoissa kysyä, mutta marttyyria on vain jostain kumman syystä mukavempaa esittää.

Joo siis olihan miulla ihan oikeeta asiaakin! :D

Miksi ihmeessä päättäjät haluaa kaventaa juuri nuorista ja lapsista? sekä työssä käyvistä ihmisistä. Luulisi sentään että haluttaisiin panostaa siihen tän kansakunnan tulevaisuuteen, eli meihin nuoriin. Mutta miksi ihmeessä sitten lukioita lakkautetaan ja koulumatkoista kasvatetaan turhan pitkiä. Ei se kolosluokkalainen tai pienempi jaksa sitä tunnin koulumatkaa ensin aamulla ja sitten vielä iltapäivällä ja sen päälle pitäisi vielä jaksaa harrastaa ja muutenkin elää sitä nuoren elämää.

Miksi siis halutaan Lappeenrannan keskustaan kaksi mammutti lukiota, jossa toisessa on vielä yläaste, sekä ala-asteen porukkaa nelosesta kutoseen, muistaakseni ja loput heistä ovat toisessa talossa (korjatkaa toki jos sanoin tuon väärin, en ole 100% varma tuosta talo järjestelyistä, mutta kuitenkin). Seiskaluokkalaisia Kimpisen kampuksessa on KYMMENEN luokallista. Kuinka aijotaan tuoda nuorille yksilöllinen opiskelu mahdolliseksi? Miten ajateltiin parantaa ujon ihmisen pärjäämistä ihmislaumassa? Kuinka massakoulujen lisäämisellä aijottiin auttaa nuorten syrjäytymistä? Kuinka ajateltiin parantaa nuorten halukkuutta opiskella? Kuinka ajateltiin tukea nuoren luovuutta, jos musiikkiluokat lakkautetaan?

Miksi ihmeessä syrjä alueilta lopetettiin kouluja? ymmärrän toki ettei se ole kaikkien mielestä kannattavaa, mutta ne koulumatkat mitä pieni ekaluokkalainenkin joutuu/joutuisi kulkemaan ovat syrjä alueilta huimat. Kuulin myös huhua (eli en tiedä onko tämä paikkansa pitävää) että Kaukaan koulun vitos kutos luokkalaiset siirrettäisiin Kimpisen kampukseen ja mikä järki tässäkin nyt on??

Mie voin olla joko suunnattoman tyhmä ja sokea näille asioille, mutten silti näe näissä mitään järkeä. Minua asia ei sinänsä koska sillä, olen jo ammattikoulussa, mutta kyllä se silti jollain tapaa koskettaa, sillä olen itse Kaukaan koulussa viettänyt sen kuusi vuotta, jotka olivat ihan mahtavia♥ ja sitten Kimpisen yläasteella, sen kolme vuotta, jotka eivät olleet niinkään hohdokkaita, mutta silti. Silti ajatus jenkkien kaltaisista mammutti kouluista, eivät vaan yksinkertaisesti mahdu minun järkeeni.

Nyt Lappeenrannan päättäjät valoja, puolustakaa sitä mikä on puolustettavissa, eli ne tän kansa kunnan tulevaisuudet, nuoret. Antakaa meidän pitää opinahjomme, johon joka aamu kuljemma. Vaikka ne eivät kovin suosittuja ole, niin arvostan ainankin itse sitä, että sain kokea sen yksilöllisen opetuksen ihmeen, jota eivät monet nuoret luultavammin tule kokemaan, jos koulutus järjestelmä jatkuu tähän suuntaan tällä tavoin.

Ihmisten aitous ja mielentilat

Heipodei vaan. Minuu pyydettii tekemää blogi, jos keksin lisää tällaisia mielenkiintoisia tilapäivityksiä, joten aloitan tämän blogin pitämisen siis vain näitä päivityksiä varten. Tässä niistä ensimmäinen :)

Mie en pyydä tätä ajatusten purkausta anteeksi, en millään tasolla. Jokainen ymmärtää seuraavan pätkän niinkuin sen itse haluaa. Kirjoitan tämän vain siksi koska nyt juuri tällä hetkellä tuntuu siltä ja koska syvällisyys on aina joskus OK.

Vaikka moni on varmasti kuullut sanonnan, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, aijon tähän silti ainakin sen tuhannen kirjaimen rajan rikkoa. Kuinka moni kehtaa oikeasti sanoa, ettei ole epäillyt itsessään mitään koskaan, ei edes hetkeäkään? Jos sellainen ihminen löytyy, nostan hänelle hattua. Vaikkei sitä itse tiedostaisikaan, kyllä sen jossain kohtaa huomaa kuinka paljon antaa itselleen negatiivista palautetta. Niinkin itsestään selvyys asiakin, mutta kirjoitan sen silti, en usko että on olemassa ihmistä joka olisi aivan läpi kotaisin onnellinen koko ajan. Jokaisella on toki hetkensä, en sitä kiellä. Mutta silti, mitäpä löytyykään hiljaisen ja aina hymyssä suin olevan ihmisen kuoren alta. Pettymyksiä, vihaa, surua, jopa iloa, toiveita ja unelmia, erilaisia olotiloja. Mitäpä jos tämä ihminen ei haluaisikaan näyttää tunteitaan muille, mitäpä jos tämä ihminen ei uskaltaisikaan olla jotain muuta, kun hänet onkin jo ehditty leimata iloiseksi tai synkäksi ihmiseksi, nyt näin esimerkiksi. Sitten ihmetelläänkin, kun iloinen ihminen onkin surullinen tai synkkä ihminen on iloinen. Mitäs sitten? Miten pitäisi toimia? Älä ainankaan mene kysymään/toteamaan sille, et minkä takia sie oot tommone, ku sie oot aina yleensä niiin.... Antakoon jokaisen taaplata tyylillänsä, ei sillä tyylillä niinkän väliä, kunhan se on itsestään hyvä

Tiedän, että useimmat tilapäivitykseni ovat jotain ihan muuta kuin mitä tämä on, mutta toisaalta, I don't give a fuck. Joskus sitä tuppaa miettimään, miksi jotkut ihmiset ovat siinä vierellä, miksi he kulkevat kanssasi. Useimmiten se on kiinni ihan puhtaasta tahdosta. Ainankin itse uskoisin näin ja siksi jaksan sitä ihmetellä.

Moni asia herätti tänään minulla kysymyksiä, joihin en tule koskaan luultavasti saamaan vastausta, en tiedä. Ehkä joskus. Ehkä huomenna tai ehkä vuoden päästä, mutten silti lopeta asioiden pyörittelyä mielessäni. Se on oikeastaan hauskaa. Joskus huomaa, kuinka tyhmä itse voi olla tai kuinka jonkin asian olisikin voinut tehdä jollain toisella tavalla, erilaisesti.

Loppu peleissä voin olla jälleen kerran oikeasti ja AIDOSTI iloinen, ettei minulla ole syytä kiittää ystäviäni turhasta tai ylipäätänsäkkään ketään turhasta. Mie tiedostan etten oo se maailman järkevimmistä päästä oleva ihminen. En sijoittaisi itseäni edes sinne keskipaikkeille, mutta, kai miu pitää olla sen verran järkevä, että tässä olen, en mihinkään ole menossa ja tuun häiritsemään sellaisia ihmisiä, jotka ovat minulle tärkeiksi tulleet. Joten oottakaas vaan, mie vielä joku päivä soitan tei ovikelloo, sitte ku ollaan jotain 40 ja kuoleman väliltä.

Mie en tosiaakaan turhista kiittele, joten taas vaihteen vuoksi ja tavanomaisesti tavan mukaan, kiitos et ootte olemassa:)! Te ootte tärkeitä kaikki, etenkin SINÄ!

Kiva jos tykkäsit ja jätä toki kommenttii alapuolelle mielipiteestäsi!