Monesti epäonnistumisen edessä jäädään vain tuijottamaan sitä epäonnistumista ja sitä suljettua ovea, jonka on joko itse sulkenut tai joku toinen on sulkenut nenäsi edestä. Ei kannattaisi. Ihminen lamaantuu epäonnistumisen edessä tai lannistuu, kun asiat eivät kuljekaan suunnitellusti. Unohdetaan, että jossain meitä odottaa se raollaan oleva ovi, taikka ovi joka on loppupeleissä tempaistu sepposen selälleen, jotta huomattaisiin se. Joskus joku saattaa johdattaa sinut sen avonaisen oven luokse, mutta onkin sitten sinun valintasi tartutko kahvasta?
Itse olin niin "hurmoksessa" uskomassa, että saisin vuokrahevosen.. No se vähän meni jalkojen alta ja lannistuin - ajattelin ettei kannattaisi edes yrittää löytää toista. Mutta, ilman että etsin - minulle tarjoutui tilaisuus kuulla ihmisestä joka kaipaisi apukäsiä hevosensa kanssa, joten olen taas jännittävässä tilanteessa, miten tämä nyt eteneekään :)
