Ärsyttää, etten saa taas aikaiseksi mitään, täytyisi lukea kirjaa, lukea historiaa ja tehdä tehtäviä, sekä laskea jonkin verran vielä matikkaa, mutta ei -kun ei vaan saa itseään liikkeelle ja tekemään tekemättä jääneitä tehtäviä. Haluis vaan olla ja toivoo, että ne tehtävät vaik tekis ite ittesä valmiiks. Meniski asiat aina just niiku toivoo, eikä tarvis aina murehtia niistä asioista, mutta minkäs sille mahtaa.
Ihmissuhteet onkii sitte taas kokonaan ihan oma lukunsa ja voisin niistä kirjoittaa pitkänkin pätkän, mutta sitten saattaisin loukata jotakuta taikka sanoa jotakin liikaa. Lyhyesti sanottuna, välillä tekis mieli näyttää parillekkin ihmiselle sitä paistinpannua ja lätkiä pitkin korvia. Toisaalta mieleni tekisi lyödä itseäni sillä pannulla. Välillä lentää niin typerää niin typerää juttua, etten uskoisi itsekkään ja jollain tapaa kerään sitä sääliä ympärilleni. Sitä en halua ja vihaan jopa sitä. Osaisinpa sanoa sen vielä ääneen tai edes siinä tilanteessa. Tykkään kyllä toisaalta rypeä itsesäälissä ja muiden säälivien katseiden alla, mutta lopulta se on niin perseestä.
Senkin huomaan itsessäni olevan erittäin ärsyttävän piirteen, en siedä yhtään sitä, jos joku luulee tuntevansa miut paremmi, ku oikeesti tuntee. Taikka se, että joku toinen, ihminen josta pidän, sanoo ne asiat niiden oikeilla nimillä ja palauttaa miut siihe maanpinnalle. Miun on jotenki tosi vaikee kirjottaa tai ylipäätänsä sanoo näitä asioita ääneen ja miulle se kynnys sanoa joitakin asioita miun ystäville on erittäin suuri. Huomaan joskus puhuvani jopa niinkin paljon kaikenlaisista asioista, joista huomaan toisen hiukan vaivaantuvan, mutta silti jatkan. Myöhemmin tekee mieli hakata päätä seinään, että miksi taas näin, miksi en voisi keskustella niinkuin normaalit ihmiset?
Joka tapauksessa, koeviikko ja ärsyyntyminen, kun ei osaa puhua ihmisten kanssa normaalisti ja helvetillinen rage, kun tuntuu ettei saa olla omaitsensä.
Mites teillä?
 |
| SYÖ BLOGGER LAATUA! |
Minä menen omin jaloin
Minä menen maisemareittiä
En usko sieluun, en usko vastakohtaan
Elämän pelko on ainoa petoni
Mikä on se kysymys, mihin ei ollut vastausta?
